Historia

KORTESJÄRVEN METSÄSTYSSEURA

On vuonna 1950 Kortesjärvellä perustettu seura joka toimii Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla,   Kauhavan kaupungissa.

 

KORTESJÄRVEN HIRVIPORUKAN HISTORIIKKIA

Kortesjärven metsästysseuran perustamisen syy oli todennäköisesti se, että haluttiin anoa hirven kaatolupia. Tähän asti hirvipaisti oli harvojen herkkua ja luvattomalla tavalla hankittua.

Fräntilässä teki elämäntyönsä sellainen naishenkilö kun Mäenpään Fiina. Hän  oli töissä mm. Fräntilän sahalla ja taloissa hoitaen kotieläimiä alusta loppuun: hän kykeni tekemään teurastajankin työt. Pääsin hyvin läheiseksi Fiinan kanssa siitä syystä, että niin kauan kun naapurimme pystyi liikkumaan, kutsuimme hänet syksyisin hirvikeitolle tai paistia syömään. Näillä käynneillä Fiina kertoi olleensa itsekin tekemisissä hirven lihojen kanssa. Jossain talossa hän kertoi suolanneensa hirvenlihoja ja piilotelleensa lihatiinuja mm. saunan lauteiden alla. Näin kuulemma kävi ainakin kolmena syksynä. Herää kysymyksiä?

Pöytäkirjoista ja eri haastatteluista esim. Niilo Frangenilta, Esko Erkinheimolta, Erkki Asuinmaalta ja Niilo Mäenpäältä olen kuullut mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoita jahdin alkuajoilta

50-luku

Vuosi 1952

Ensimmäinen kaatolupa anottiin ja saatiin. Pöytäkirjan mukaan jahtiin ilmoittautui  Usko Suomela, Urho Katajamäki, Antti Joensuu, Jussi Suomela ja Niilo Frangen.

Hirvi kaatui, ei luvallisen porukan vaan salakaatajan toimesta. Kaataja jäi kiinni ja sai rangaistuksen aikanaan oikeudessa. Pitäjässä oli poliisina Ville Kujanpää-niminen kaveri, joka selvitti rötöksen. Mutta luvallinen hirvi jäi juoksemaan.

Niilo Frangen kertoi tästä jahdista mm., että ajo lähti Kukkolan takaa Alarannan tielle päin. Ymmärtääkseni oli lumikeli ja jälkiä seurasi vain kaksi miestä. Suomelan Jussi kärvisteli passipaikallaan melkein jäätönkkönä. Silloinpa tulla tormasi hirvi hyvälle ampumahollille. Kylmissään Jussi ei ehtinyt tehdä mitään muuta kuin ihailla hirven sulavaa menoa.

Vuosi 1953

Anottiin kahta lupaa mutta vain yksi lisenssi tuli ja se onnistuttiin käyttämään. Kaatajana oli luultavasti Yrjö Perikanta. Kaatopaikka oli Härmän rajan tuntumassa Mustaasnevalla. Kerrottiin, että hirveä olisi vedetty jonkin matkaa Härmän puolelta. Vetäjiä oli vähän ja apua haettiin Jutilan isännältä. Tämä tuli hevosellaan hätiin. Saalis kammettiin rekeen mutta hevonen vauhkoontui pahanpäiväisesti  omituiselle haisevasta lastistaan. Pöytäkirjoista ei ilmene, kuinka suuri jahtiseurue oli tänä vuonna

Vuosi 1954

Yksi lupa anottiin ja saatiin. Saalis sen sijaan piti nahkansa ja jäi juoksemaan. Jahtiseurueeseen kuuluivat Jussi Suomela, Jussi Hietala, Niilo Frangen, Lauri Lepistö, Viljo Kujanpää, Onni Volanto, Yrjö Perikanta, Erkki Siltamäki, Antti Joensuu, Pentti Nuottimäki, Esko Erkinheimo, Reino Kurvinen, Vihtori Asuinmaa, Veikko Lingren, Huuko Norjamäki, Erkki Asuinmaa ja Veikko Knuutti.

Vuosi 1955

Kirjallisista lähteistä  ei löydy tietoa jahdista mutta Esko Erkinheimo muisteli, että lupa olisi ollut, mutta ei  taaskaan onnistuttu: pystyyn jäi.  Esko muisteli viimeistä jahtipäivää: Eljas Lehto oli luultavasti jahtipäällikkönä ja pyyntipaikka oli Pahkamaa. Miehet kävelivät passiin Ylikoskelta Saukkokydölle ja siitä levitettiin ketju Pökkäsaarta kohti. Kun sovittu aika tuli, niin Eljas itse meni haulikon kanssa Kottarista maastoon ja ampui 6-7 laukausta ilmaan siinä toivossa, että hirvet säikkyvät meteliä ja lähtevät liikkeelle. Passi odotteli muutaman tunnin ja lähti pois, kun mitään ei tapahtunut.

Vuosi 1956

Tuli jo kolmas perättäinen vuosi, jolloin ei saatu hirveä ammuttua.

Vuosi 1957

Vihdoin onnistuttiin käyttämään saatu ainokainen lupa. Hirvi kohtasi parempansa Laukkosessa. Kaatajaksi merkittiin Niilo Frangen. Illalla pidettiin peijaiset Jussi Suomelan luona.

Niilo kertoi, että miehet laittoi hänet hakemaan silloiselta kunnanlääkäri Järviseltä jotain miestä väkevämpää. Reissu onnistu mutta Järvinen sanoi hakijalle, että tämä ei heille kumminkaan riitä mutta älä tule hakemaan enää lisää. Niilo Mäenpää tuli uutena miehenä jahtiin .

Vuosi 1958

Kaatolupia myönnettiin vain kahdelle hirvelle, joista toinen saatiin. Asiakirjoista ei ilmene, kuka kaadon suoritti ja missä. Otteita pöytäkirjasta: Hirviporukka lähtee matkahuollon luota 16.10.1958 klo 6 aamulla Porolammille. Autokyydistä huolehtii Leo Kokko ja Antti Joensuu. Ampujien kiväärin tulee olla 8.2 kaliiberia ja kaikilla jahtiin osallistuvilla  seuran metsästyskort­ti aina mukana.Hirven kaataja saa itselleen nahan. Lihan perusannos on osuutta kohti 3 kiloa ja vähintään 3 päivän osanotto jahtiin, ennen ­kuin annos nousee hirven painon mukaan tasaisesti kaikille.

Jahtipäällikkönä toimii Lenni Vallbacka ja hänen poissa ollessaan Esko Korkeamäki. Kun hirvi kaatuu, niin kaatajan on heti ammuttava kolme kaatolaukausta eli merkkilaukaukset, että tiedetään mitä on tapahtunut. Kokouksen puolesta Eino Taivainen.

Vuosi 1959

Anottiin kolmea hirven kaatolupaa ja saatiin kaksi, kaikki nurin. Jahtipäällikkönä toimi Toivo Kokko. Vuosikertomuksesta ilmenee seuraavaa:  Kortesjärven Metsästysseura jonkun verran kärsii siitä, kun ylikyläiset perustivat oman seuran. Näiden seurojen välistä rajaa ei vielä ole käyty ja se onkin vaikea tehtävä koska meidän seuralla on Ylikylässäkin vuokratuita alueita. Vaan jospa siitäkin joskus selvitään. Mukana jahdissa olivat:  Elias Lehto, Vilho Ojanperä, Yrjö Perikanta, Esko Korkeamäki, Antti Joensuu, Vihtori Asuinmaa, Niilo Mäenpää, Osmo Laakso, Olavi Kokko, ja Kusti Korkeamäki. Toivo Kokko kaatoi hirven ”sokian” tuvalta menevälle sähkölinjalle, Pietarsaareen menevän tien varressa. Toisen kaatoi Esko Korkeamäki, kooltaan kuulemma suurin sonni, mitä on koskaan saatu. Kaato tapahtui Hirvinevan puolella.

60-luku

Vuosi 1960

Vuonna 1960 anottiin lupia kolmelle eläimelle, mutta saatiin vain kahdelle. Luvat käytettiin. Kaatajina olivat Toivo Kokko ja Yrjö Perikanta. Toivon ampuma otus oli 11 piikkinen sonni ja kaato tapahtui Rajanevalla, Sunninmäestä Roismaan päin. Toivo kertoi, että heitä oli pieni porukka matkassa ja tämä iso sonni vedettiin suolistamatta silloin ojittamatta olevaa ja tosi märkää nevaa pitkin Sunninmäkeen ( aika urakka ). Toisen hirven kaatopaikasta ei ole varmaa tietoa, mutta luultavasti Laaksossa päin, Kirkonkylän ja Purmojärven rajoilla. Mukana olivat: Paavo Erkinheimo, Korkeamäki Veikko, Lehto Elias, Korkeamäki Esko Joensuu Antti, Asuinmaa Vihtori, Laakso Osmo, Mustajärvi Pentti, Hietala Erkki, Loukola Nestori, Taivainen Eino, Kokko Leo ja Kokko Olavi. Päällik­könä toimi Yrjö Perikanta.

Vuosi 1961

Anottiin kolme kaatolupaa, joista kaksi käytettiin. Kaatajina toimivat Antti Joensuu ja Vihtori Asuinmaa. Vihtori kaatoi hirven Hautasen lähellä, Mannisen tien varteen ja Antti Perämannisessa, parisataa metriä taloista. Ampua sai vain 8.2 kaliiberin aseilla. Jahtiin osallistui 25 miestä, mikä on suurin tähänastisista jahdeista.

Purmon yhteismetsä vuokrattiin ensimmäisen kerran. Mukana olivat Esko Korkeamäki, Pentti Mustajärvi, Antti Joensuu, Erkki Yliaho, Osmo Laakso, Yrjö Perikanta,Vihtori Asuinmaa, Paavo Keskilammi, Reino Kurvinen, Eino Salonen, Antti Syynimaa, Erkki Ylesmäki, Eino Taivainen, Olavi Kokko, Toivo Klemola, Paavo Erkinheimo, Juho Vallbacka, Elias Lehto, Veikko Korkeamäki, Niilo Mäenpää, Toivo Katajamäki, Onni Mäenpää, Leo Kokko, Unto Lähdemäki ja Urho Katajamäki.

Vuosi 1962

Anottiin neljää ja saatiin kaksi lupaa. Ne myös kaadettiin. Kaatajina kunnostautuivat Urho Katajamäki ja Leo Salo, joka tuli uutena jäsenenä porukkaan sinä vuonna. Jahtiin osallistui 17 miestä.

Jahtipäällikkönä toimi Urho Katajamäki. Urho kaatoi hirven      Sunninmäkeen. Leo kaatoi hirven viimeisenä lupapäivänä Kauhajärveen menevän tien varteen.

Vuosi 1963

Kaatolupia anottiin kolme, mutta vain yksi lupa saatiin. Kerrottakoon tässä hieman jahdin kulusta. Urho ja Leo lähtivät yhdessä jäljestämään hirveä ja totesivat Korkianmäen kalliolla, että hirvi  on siinä makuulla. No, ei muuta kun töihin. Toinen ampui pystystä ilman tukea ja toinen polvelta. Mitään ei tapahtunut ja pojat luulivat ampuneensa kantoa. Samassa hirvi pomppasi pystyyn ja lähti. Seuraavana päivänä Urho ja Leo jatkoivat hommaa sillä tyylillä, että Leo ajoi ja Urho passasi saman hirven kimpussa. Niin vain kävi, että Alanevalle  tämä erittäin syyläinen otus kellahti. Mukana oli 15 miestä  jahtipäällikkönään Elias Lehto. Uutena jäsenenä tuli mukaan Tapio Vesakoski.

Vuosi 1964

Lupia anottiin kolme, kaksi myönnettiin. Kaatajiksi on merkitty neljä miestä; Erkki Ylesmäki, Toivo Katajamäki, Veikko Korkeamäki ja Onni Mäenpää. Jahtipäälliköksi valittiin Vihtori Asuinmaa.

Vuosi 1965

Kolmesta anotusta luvasta myönnettiin kaksi, jotka myös käytettiin. Ensimmäisenä jahtipäivänä Korkeamäen Esko kaatoi ison uroshirven. Viikon päästä Katajamäen Urho ampui ison uroshirven. Hirviä todettiin olevan seuran alueella useita. Päällikkönä oli edelleen Vihtori Asuinmaa.

Vuosi 1966

Vuosi oli jahdin suhteen huono. Meille myönnettiin lisenssi peräti kolmen hirven kaatoon, mutta kaikki luvat jäivät käyttämättä. Hirviä ei yksinkertaisesti ollut meidän alueella. Kauden loputtua Yrjö Hölsömäki kertoi nähneensä Hautalaaksossa hirviä. En tiedä, oliko perää.

Vuosi 1967

Lupia anottiin kolme – saatiin yksi. Naarashirvi tavattiin Ylesmäen takaa ja kaatohan siitä tuli, ampujana Mäenpään Niilo. Häntä ennen oli paikalla  Mäenpään Onni, mutta Onnin kärsivällisyys loppui ja hän jätti passipaikkansa. Katajamäen Urho tulistui siitä ja laittoi Niilon paikalle. Kuinka ollakaan, heti paikalle päästyään pääsi Niilo kellistämään.

Mainittakoon, että olimme jossain muualla jahdissa ja meille tuotiin seuraava viesti : Fräntilän Lasse oli linnustusreissullaan Kytömäellä nähnyt kaksi edellisvuotista vasaa. Ne näyt olivat silloin melko harvinaisia. Tehtiin jahtisuunni­telma hirven pään menoksi ja se onnistui. Jahti oli siitä omituinen, että kaikki muut olivat passissa paitsi allekirjoittanut ja Asuinmaan Erkki. Me  jäljestimme mullikoita, joita juuri ja juuri pystyi seuraamaan lumiräntäisessä maastossa. En muista varmasti, mutta saattoi olla Lasse ja velimies Risto apuna. Päällikkönä oli Taivaisen Eino.

Vuosi 1968

Lupia anottiin kolme, mutta  jälleen vain yksi lupa saatiin.    Lihaa tuli, mutta kaatajasta ei ole ”varmaa” tietoa.           Päällikkönä aloitteli Tapio Vesakoski, varamiehenään Leo Salo.

Vuosi 1969

Nytkin saatiin vain yksi kaatolupa, joka onnistuttiin käyttämään.  Seuran pöytäkirjoista ei ilmene, kuka kaatoi ja minne, eikä ole  tietoa porukan koostakaan. Päällikkönä jatkoi Tapio Vesakoski, varalla Esko Korkeamäki.

70-luku

Vuosi 1970

Kolmea hirveä aiottiin, mutta luvat tuli kahdelle. Tänä vuonna kaatoprosentti  nousi sataan. Jahtipäällikkönä hikoilivat Leo Salo ja Tapio Vesakoski. Hirviporukkaan kuuluivat Sauli Fränti uutena miehenä, Niilo Mäenpää, Yrjö Perikanta, Onni Mäenpää, Unto Sankelo, Vihtori Asuinmaa, Esko Korkeamäki, Unto Lähdemäki ja Erkki Ylesmäki.

Vuosi 1971

Edellisen vuoden kuviot toistuivat. Saatiin lupa kahden kaatoon, missä onnistuttiin täysin. Hirvet, sonni ja urosvasa, kaadettiin Kypärämäestä kaatajina Tapio Vesakoski ja Leo Salo. Jahtiin tulivat uusina miehinä  Markku Keskilammi, eläinlääkäri Janatuinen, Isomäen myymälänhoitaja Nyrhinen ja muistaakseni Sankelon Unto.

Vuosi 1972

Vihdoinkin päästiin sopimukseen yhteislupahakemuksesta. Saimme  kaatoluvat kahdelle aikuiselle hirvelle. Ne saatiin orteen pienten vaikeuksien jälkeen. Toista uroshirveä Mäenpään Niilo haavoitti Suolinevalla. Tätä jäljestettiin koko loppupäivä, mutta homma jouduttiin lopettamaan Luhtalankankaalle.

Syy oli se, kun Ylesmäen Erkin hirvikoira, Rusi, nykäisi isäntänsä samaan metsäojan silmäkkeeseen, johon haavakkokin oli pudonnut. Allekirjoittanut  auttoi Erkin kuiville tosi pahasta paikasta. Siinä hetken riideltyämme ilmansuunnis­ta ja olinpaikastamme saattelin Erkin Luhtalan Impin hyvään huostaan. Täällä Erkki sai lämmintä ja  kuivaa… päällensä. Jahti loppu siltä päivää siihen, mutta aamulla jatkettiin, mihin illalla oli jääty.

Päivä olikin parempi. Koiralla ja miesajolla hirvi saatiin liikkeelle ja nurin liki Palojärven leirikeskusta Tapion kaatamana. Toisen hirven kaatoa en muista. Pomoiksi oli valittu Unto Sankelo ja Tapio Vesakoski.

Vuosi 1973

Jälleen kerran lupia  anottiin kolme, mutta saatiin vain kaksi. Hirvet kaadet­tiin ensimmäisenä aamuna ja ensimmäisestä ajosta. Perikannan Yrjö oli onnekas ja sai molemmat hirvet. Yrjön kävi vielä siten, että hän luuli ampuneensa samaa sonnia kaksi kertaa.

Hän löysi sonninsa ja ampui armonlaukauksen. Sankarilla oli mukana vain kolme patruunaa. Niiden loputtua hän huusi allekirjoittanutta avuksi – ampumaan merkkilaukauksia. Näin tapahtui, ja sen jälkeen huomattiin, että nurin oli toinenkin täysin samanlainen nelipiikkinen sonni. No, ei muuta kun taivaalle toisetkin merkkilaukaukset ja jahti oli ohi.

Voin vain todeta, että ainakin osalla porukasta oli huulet pitkällä niin äkkinäisen jahdin jälkeen. Tämän jälkeen koko jahtiseurue meni yleiseen röntgenkuvaukseen, joka oli Painima-jalla. Uusia miehiä mukana oli ainakin Johannes Pirttinen ja Tapani Pellinen. Hirvet nyljettiin Ylesmäellä ja palomisen hoiti Korkiamäen Keijo osuuskaupan tarhalla. Jahtipäällikkönä heiluivat Unto Sankelo ja Tapio Vesakoski.

Vuosi 1974

Kaatolupia oli nyt yhdelle aikuiselle ja yhdelle vasalle. Hirvet saatiin, ampujina Niilo Mäenpää ja Unto Sankelo. Niilon ampuma otus hukkui traagisesti tai muuten vain loppui Alajoella jokeen. Se nyljettiin Asuinmaalla.

Toisella kaadolla onkin oma tarinansa. Nimittäin naapu­riseuralla Purmojärvellä taisi olla pulaa hirvistä, kun Järvisen Kusti soitti allekirjoittaneelle ja esitti yhteisjahtia, joka myös toteutui. Kusti kertoi, että he tunaroivat jahdissa ja päästivät ketjun läpi meidän puolelle Isoonkorpeen muutaman hirven. Niiden päänmenoksi pantaisiin ajo Hautasen tiestä Mannisen tiehen ja passi Mannisen tien varteen. Joka passiin tulisi aina kaksi miestä, toinen Purmojärveltä ja toinen meidän seurueesta. Näin tehtiin, ja alkoi kutkuttava ajotilanne. Meillä oli pystyssä vasa, naapurilla aikuinen.

Hirvet tuli ja passikaverukset, kumpikin riistahoitoyhdistyksen johtokunnan jäseniä, Unto Sankelo ja Veikko Hakala olivat vierekkäin ja pälliste­livät hirvien uljasta menoa. Siinä meni kaksi naarashir­veä, toinen isompi toinen pienempi. Veikko huikkasi Unskille, että ammu. Unto teki työtä käskettyä ja laukaisi kerran. Hetken männyn­taimikossa hortoiltuaan miehet löysivät vasan. Tämä vedettiin tienvarteen ja nostettiin Kokon auton lavalle. Nostajia piti olla ”yllättävän” paljon.

Naapurit eivät saaneet siitä ajosta aikuistaan, mutta Isostakorves­ta kumminkin. Me lähdimme välittömästi nylkypuuhiin, kun urakka oli täysi. ”Vasa” raamastettiin Mäenpään Niilon teurastamolla ja illalla tämän kunniaksi osa porukasta nautti hieman ”tärpättiä”. Palanpainikkeena syötiin suolasiikaa. Kilomäärää en muista. Päällikkönä hikoili Tapio Vesakoski ja Leo Salo.

Taisi olla tämä syksy, kun Laaksossa meillä oli ajo menossa ja Ylesmäen Erkki istui uskollisesti passissa Salmenkyrön tien  varressa. Ajosta tuli jänis Erkin eteen. Kuuman jahtimiehen pinna petti seurauksella, että laukaus lähti. Luoti ei osunut, mutta pupu lähti  reipasta vauhtia kävelemään. Erkki tuli juosten Mäenpään Niilon ja Salon Leon luo kertomaan tapahtuneesta. Hän oli kuulemma ollut aika lailla henkiä täynnä. ”Ei ollut tapana, että ammutaan muuta riistaa.”

Vuosi 1975

Anottiin kolmea aikuisen hirven lupaa, jotka myös saatiin ja käytettiin. Kaatajina kunnostautuivat Toivo Kokko, Unto Lähdemäki ja Tapio Vesakoski. Unto ja Tapio kaatoivat Änttikankaalla, Toivon kaatopaikasta ei ole tietoa. Jahdissa oli mukana 15 miestä: Leo Salo, Johannes Pirttinen,Unto Lähdemäki, Sauli Fränti, Unto Sankelo, Tapio Vesakoski, Leo Kokko, Mauno Laitila, Yrjö Perikanta, Kalevi Salo, Toivo Kokko, Niilo Mäenpää, Esko Korkeamäki, Markku Keskilammi ja Erkki Ylesmäki, päällikkönään Leo Salo.

Pikku kommelluksia sattuu aina ja niin nytkin. Meillä oli käytössä Ylesmäen Erkin jämtlanninpystykorva Rusi, jota Erkki hoiti ja koulutti. Jahtimaastona oli Isoonkorven alue. Se passitettiin sillä pienellä miesmäärällä, mitä meillä oli käyttää. Koiran mukaan lähti Erkki  itse ja kaveriksi Lähdemäen Unto. Syksy oli runsassateinen ja Palopäkki täynnä vettä.

Pojilla oli vaikeuksia päästä päkistä yli. Erkki ehdottikin, että ”korvennetaan” eli hypätään seipäällä yli. Unto löysi sopivan seipään ja antoi Erkille tilaisuuden ylittää esteen ensin. Erkki ponkaisi menemään, mutta keskiojan kohdalla  seiväs upposi mutaan ja Erkki valui pikku hiljaa keskelle päkkiä. Voi vain kuvitella mitä tämän  jälkeen tapahtui.

Vuosi 1976

Meillä oli kaksi aikuisen ja yksi vasan kaatolupa. Vasan kaatoi Toivo Kokko. Sonnit kaatoi Sauli Fränti ja Tapio Vesakoski Rajanevalla. Pientä muisteltavaa on tässäkin, sillä näin ja seurasin hirven menoa Saulin passiin. Naapuri ampui muistaakseni kerran, jolloin sonni pisti ”ritolaksi” ja häipyi Tuppiniemeen. Sauli seurasi jälkiä parisensataa metriä ja totesi epäonnis­tuneensa.

Tultuaan kaatamani sonnin luo, joka oli jo vedetty nevan toiselle rannalle, hän selvitti tapahtumaa porukalle. Totesin Saulille seuranneeni hirven käyttäytymistä ampumahetkellä ja sen jälkeen. Olin varma, että siihen osui. Kahvit juotuaan Sauli palasi takaisin ja jatkoi jälestystä sillä seurauksella, että kadonnut eläin löytyi. Muistini mukaan osuma oli sydänosuma mutta silti väkevä eläin paineli vielä 250-300 metriä osuman jälkeen.

Jahdissa olivat mukana Unto Lähdemäki, Tapio Vesakoski, jotka toimivat johtajina, Fränti Sauli, Kokko Toivo, Salo Leo, Korkeamäki Esko, Sankelo Unto, Keskilammi Markku, Pirttinen Johannes, Salo Markku, Laitila Mauno, Syynimaa Antti, Kokko Leo, Mäenpää Niilo ja Ylesmäen Erkki.

Koiria oli muitakin kun Rusi. Porukalle hankittiin Karjalan karhukoira Jörö, jota hoiti ja valmensi Lähdemäen Unto. Samoin  Sankelon Unto hankki karhukoiran itselleen. Koiran nimi oli Minni. Unto kaatoikin Laaksossa haukulle mahtavan kokoisen hirvilehmän. Kaatovuodesta ei ole tietoa.

Vuosi 1977

Lupamäärä kasvoi kahteen aikuiseen ja kahteen vasaan. Kaikki saatiin. Fräntin Sauli kaatoi aikuisen ja vasan, Salon Markku vasan ja Pirttisen Johannes aikuisen. Asiakirjoista ei ilmene kuka huolehti päällikön velvollisuuksista.

Vuosi 1978

Nyt saatiin kaataa jopa neljä aikuista ja kaksi vasaa. Määrä saatiin  täyteen. Kaatajina oli Antti Syynimaa, Johannes Pirttinen, Kari Salo, Erkki Salo ja Leo Kokko. Päälliköiksi valittiin Unto Lähdemäki, Tapio Vesakoski ja Leo Salo.

En malta olla kertomatta erästä jahtireissua, jonka tein eräänä syksynä Ylesmäen Erkin kanssa Jalasjärvelle. Rusi oli tietysti jahdin tähti. Jalasjärvellä asui tätini mies Peuran Väinö, joka toimi metsäteknikkona valtion mailla ja sai alueelleen kaatolupia. Väinöllä oli yksi hirvi vielä kaatamatta ja me Erkin kanssa     mentiin Väinöä vähän auttamaan ilman virallista lupaa. Muistaakseni oli menossa viimeinen jahtipäivä tai sitä edellinen. Lähdimme iltapäivällä ajelemaan Volkkarilla kohti Jalasjärveä, takapenkillä istui Rusi ja penkin alla  Tokarevini. Ilta alkoi hämärtyä, kun tulimme Jalasjärven puolelle. Huomasimme hirven pellolla noin 50-70 metrin päässä. Pysäytin auton ja kysyin Erkiltä, mitä ”teherään”. Erkki, tapansa mukaan, pyöritteli kättä ja veti henkeä.

Autoja tuli ja meni meidän mielestä liikaa niin kutkuttava tilanne kun olikin. Työkalut oli mukana ja taito käsitellä hirven paistipaikkoja. Niin siinä vain kävi, että jätimme homman silleen ja jatkettiin matkaa Väinön haussille. Siinä illalla saunottiin ja maisteltiin Väinön valmistamaa viiniä. Taisi siinä mennä vähän muutakin  Elli-tätini tarjoamana. Kun iltasella rupateltiin päivän tapahtumista ja aamullisesta jahtisuunnitelmasta, niin selvisi, että Väinö itse saa valita jahtikaverinsa. Silloinen nimismies Tammelin olisi kernaasti halunnut samaan jahtiseurueeseen, mutta Väinö ei jostain kumman syystä huolinut vallesmannia porukkaansa. Jotain kränää heillä kai oli.

Aamulla varhain lähdettiin Rustarin isolle metsäalueelle, jossa oli asuntokin. Pääsimme perille ja tuskin kaikki miehet oli päässeet autoista ulos, kun poliisiauto tuli sinne valot katolla vilkkuen. Nimismies Tammelin tuli autosta ensin ulos kysyen Väinöltä papereita jahtiin osallistujista. Niitähän ei ollut ja hän kehotti Väinöä lähtemään asemalle. Tässä vaiheessa oli vitsit vähissä, mutta Ylesmäen Erkki pelasti tilanteen ja alkoi selitellä tutuksi tulleella tyylillään. Erkillä oli yllään keltainen sadeasu ja tietysti Rusi ketjussa kiinni. Vallesmanni kysyi Erkiltä papereita esitettyään  pyynnöstä ensin omansa. Metsästyskortti näytettiin ja näytelmä jatkui…

Erkki alkoi loistavalla tilanteen hallintataidolla selitellä tähän tyyliin: ”Herra Nimismies, nythän lähdetään siitä, että mitään ei ole vielä tapahtunut. Me oomma vasta menos pahantekoon. Meirän tarkootus on auttaa Väinöä ja opettaa nuorta koiraa.”

Ja niin siinä vain kävi, kun sankarimme oli aikansa selitellyt, että nimismies pisti Erkin nimen paperiinsa ja sakoitta päästiin. Itse jahdissa emme tulosta saaneet. Naapu­riseura luultavasti kaatoi Rusin tuoman hirven.

Vuosi 1979

Kaatoluvat alkoivat kivuta. Kiintiöksi tuli 13 aikuista ja 13 vasaa. Jahtipäälliköksi valittiin Unto Sankelo, Leo Salo ja Markku Keskilam­mi. Meidän kokoukseemme tuli Isostamäestä Sauli Saarijärvi, Raimo Viitakangas ja Ahti Kielinen ja heidän kanssaan keskusteltiin yhteislupa anomuksesta. Tähän suhtauduttiin myönteisesti ja päätettiin antaa Isonmäen miehille yksi aikuisen lupa.

Päätettiin myös hirven nahoista, että tästä lähtien ne myydään porukan lukuun. Ampujalla on oikeus kuitenkin saada nahka ilmaiseksi itselleen, jos hän aikoo sen muokkauttaa. Oma seuramme on aikoinaan päättänyt jahtiseurueeseen pyrkiville vaatimuksen esim. armeijan käymisestä tai vastaavan iän. Samoin edellytettiin tietysti voimassa oleva hirvenammuntakokeen suoritusmerkkiä.

Ote pöytäkirjasta : Alkoholin käyttö on ehdottomasti kielletty jahdissa. Samoin löytyi merkintä, että hirvet olisi lisääntyneet huomattavasti.

80-luku

Vuosi 1980

Otteita hirvimiesten kokouksesta Fräntilän koululla 13.4.1980. Läsnä oli 25 seuran jäsentä. Puheenjohtajan nuijaa paukutteli Unto Sankelo, sihteerinään Tapio Vesakoski.  Hirvikannan räjähdysmäinen kasvu aiheutti erimielisyyttä, paljonko pitää lupia anoa. Äänin 15 puolesta ja 4 vastaan päätettiin anoa 70 lisenssiä. Lupia tuli 14 aikuiselle ja 14 vasalle. Kaikki kaadettiin.

Elokuussa tehtiin ennakkoluuloton päätös, että rakennetaan oma hirviteurastamo ja metsästysmaja Kummunmetsäl­le. Tontin kekkasi Hautalan Laine Turjan Kustaan opastuksella. Päätettiin järjestää myös ensimmäiset hirvipäivälliset. Vetäjiksi valittiin Johannes Pirttinen, Jussi Polvi ja Toivo Syväjärvi. Jahtipäälliköinä urakoivat Unto Sankelo, Tapio Vesakoski ja Leo Salo.

Vuosi 1981

Maja saatiin rakennettua jo edellisenä vuonna ja nyt aloitettiin teurastamon rakentaminen. Anottiin 72 kaatolupaa. Niitä myönnettiin 34 aikuiselle ja 33 vasalle: kaikki saatiin. Päällikkönä toimivat Leo Salo, Mauno Laitila ja Unto Lähdemäki. Hirviporukkaan kuuluivat Salo Allan, Pirttinen Johannes, Rantala Tapio, Näykki Jorma, Salo Markku, Nuottimäki Aimo, Ylitalo Tapani, Vesakoski Tapio, Fränti Juhani, Sankelo Unto, Fränti Heikki, Mäenpää Keijo, Lähdemäki Mauri, Palmu Vilmo, Fränti Sauli, Fränti Hannu, Keskilammi Markku Salo Erkki, Pirttinen Seppo, Kokko Toivo, Lehto Jari, Salo Kari, Rantala Reijo, Mäenpää Niilo, Ritala Reijo, Ylesmäki Kari, Kokko Leo, Mattila Jukka, Syynimaa Antti J, Syynimaa Antti, Korkeamäki Esko, Fränti Erkki, Tuutti Veikko, Ylesmäki Erkki ja Ylesmäki Matti.

Vuosi 1982

Elokuun kokouksessa päätettiin ostaa majalle vesiliittymä kunnan verkosta. Kaatolupia saatiin 30 aikuista ja 30 vasaa varten: taas kaikki kaadettiin. Pidimme myös hirvipäivälliset. Menestys oli loistava:580 ruokailijaa. Päivä oli pyhäinpäivä, mistä johtui näin suuri kävijämäärä.

Olen tästä lähtien pitänyt päiväkirjaa niistä jahdeista, missä olen toiminut vetäjänä, joten tietoa on nyt paremmin käytettävissä. Tänä vuonna oli päällikkönä Tapio Vesakoski, varalla Mauno Laitila ja Reijo Ritala. Mukana olivat seuraavat miehet: Markku Salo, Tapani Ylitalo, Tapio Rantala, Erkki Fränti, Jari Lehto, Niilo Mäenpää, Erkki Timo-harju, Juhani Fränti, Heikki Kielinen, Jorma Näykki, Seppo Pirttinen, Heikki Fränti, Unto Lähdesmäki, Johannes Pirttinen, Unto Sankelo, Kari Ylesmäki, Kari Salo, Juha Vesakoski, Erkki Salo, Vilmo Palmu, Leo Kokko, Markku Keskilammi, Matti Ylesmäki, Aimo Nuottimäki, Hannu

Fränti, Sauli Fränti, Keijo Mäenpää, Jukka Mattila, Reijo Rantala, Allan Salo Antti Syynimaa, Mauri Lähdemäki, Toivo Kokko, Erkki Ylesmäki ja Leo Salo eli yhteensä 38 miestä.

Onnelliset kaatajat sinä vuonna: v=vasa, a=aikuinen

15.10  Näykki  J       1 v    16.10 Pirttinen  S     2 v

16.10  Lähdemäki  M    1 v    16.10 Salo  E          1 a

16.10  Vesakoski  J    1 a    16.10 Nuottimäki A     1 v

16.10  Timoharju E     1 v    17.10 Näykki&Syynimaa   1 a

17.10  Kielinen H      2 v    17.10 Salo Leo          1 a

17.10  Mattila J       1.a    17.10 Kielinen H       1 a

17.10  Kokko T         1 a    19.10 Pirttinen J       1 a

19.10  Fränti Hannu    1 a    19.10 Ritala R         1 a

20.10  Nuottimäki A    1 v    21.10 Laitila M Purm   1 a

21.10  Timoharju E     1 v    22.10 Salo Leo          1 a

23.10  Pirttinen J     2 v    23.10 Ritala R          1 v

23.10  Fränti Heikki   1 v    23.10 Pirttinen S       2 v

24.10  Salo Leo        1 a    24.10 Kokko T           1 a

24.10  Salo E          2 a    24.10 Fränti E          1 v

24.10  Fränti Juhani   2 v    24.10 Pirttinen J       1 a

24.10  Kielinen H &    1 v    24.10 Pirttinen J       1 v

27.10  Salo Leo        2 a    28.10 Keskil&Ritala     2 v

28.10  Keskil&Ritala   1 a    30 10 Ylesmäki E        1 a

30.10  Laitila M        1 a    31.10 Keskilammi M     1 v

31.10  Lehto Jari       1 v    31.10 Ritala R         2 v

2.11  Salo Erkki       2 a     3.11 Salo Erkki       1 a

 

Tässä tulee mieleen niitä pikku kommelluksia, joita jahdin aikana aina sattuu. Tässä yksi niistä: 60-luvulla mukana oli Perikannan Ylli. Hän oli hankkinut kuplavolkkarin. Taru kertoo, että Yrjö kävi lännellä ja takaisin tullessa taaloja oli niin reippaasti, että hän osti auton pikku tienestillään. Perikannassa kaivossa ei juuri ollut vettä. Pahimmilla ajalla Yrjö toi puhtaan veden autolla kotiinsa. Volkkarista  oli vänkärin penkki vain pois ja vesihinkki sopi siihen mukavasti.

Kerran Yrjö vei peijaisista kotiinsa Joensuun Anttia kotiinsa. Mukana olivat Asuinmaan  Vihtori ja Ylesmäen Erkki. Pihalla Antin emäntä tuli auton luo, veti oven auki ja iski lähes summassa oikealla nyrkillään auton perään osoitteena Antin nenä. Asuinmaan Vihtori joutui tulilinjalle sijaiskärsijänä ilman syytä. Emäntä erehtyi luulemaan Yrjön vesihinkkiä kiljuhinkiksi.

Vuosi 1983

Kaatolupia oli koko pitäjässä 90 aikuista ja 70 vasaa. Meille siitä määrästä tuli 33 aikuista ja 26 vasaa. Näistä annettiin isomäkisille sovittu määrä. Kaikki hirvet kaadettiin. Jahtipäälliköinä heiluivat Tapio Vesakoski, Leo Salo ja Keskilammin Markku. Jahdissa oli mukana 44 miestä. Lista kaatajista:

15.10 Salo K& Mäenp.T      1 a  15.10 Pirttinen S          1 a

15.10 Syynimaa A           1 a  15.10 Ritala&Keskil&Laitil 1 a

16.10 Salo Markku          1 v  16.10 Syynimaa Antti       1 v

16.10 Ylitalo Tapani       1 v  16.10 Timoharju Erkki      1 v

16.10 Salo Leo             1 v  16.10 Kokko Toivo          1 v

16.10 Salo Leo             1 a  16.10 Laitila Mauno        1 a

16.10 Fränti Heikki        1 a  16.10 Pirttinen Johannes   1 a

16.10 Laitila Mauno        1 a  16.10 Ylesmäki Erkki       1 a

16.10 Salo Kari            1 a  17.10 Ritala Reijo         1 a

17.10 Laitila Mauno        1 a  17.10 Ritala Reijo         1 a

18.10 Salo Erkki           1 a  19.10 Keskilammi Markku    1 a

19.10 Ritala Reijo         1 a  19.10 Keskilammi Markku    1 v

19.10 Salo Kari,Allan      1 v  20.10 Salo Leo             2 v

20.10 Salo Allan           1 v  20.10 Lähdemäki Unto       1 a

20.10 Keskilammi Markku    1 a  20.10 Näykki Jorma         1 a

22.10 Ylesmäki Erkki       1 a  22.10 Ylesmäki Erkki       1 a

22.10 Lehto Jari           1 a  22.10 Sankelo Unto         1 a

22.10 Ylitalo Tapani       2 a  22.10 Timoharju Erkki      2 a

22.10 Fränti Sauli         1 a  22.10 Ylesmäki Matti       1 v

22.10 Ylesmäki Erkki       1 v  22.10 Rantala Reijo        1 v

22.10 Kokko Leo            2 v  25.10 Vesakoski Tapio      2 v

29.10 Vesakoski Tapio      1 v  29 10 Salo Allan           1 a

29.10 E.Y ja Keskilammi M  1 v  30 10 Keskilammi Markku    1 v

30.10 Ylesmäki Kari        1 v   4.11 Useita               1 v

6.11 Fränti Sauli          1 a

Olen kertonut muutamista koirista, joita jahdeissa on ollut. Niistä löytyy paljon kerrottavaa. Keskilammin Markku hankki kovasukuisen norjanharmaapystykorva Jekun. Markku ja Jekku olivatkin mahtava aisapari,

kun hirvien ruhoja piti orteen saada, jahdissahan aina joskus kivestääkin tavalla tai toisella. Monta kertaa on hätä suuri, kun ammuttu laukaus ei ole ollutkaan kuolettava ja hirvi on jäänyt maastoon.

Tuskin meillä on jäänyt yhtään selvittämätöntä tapausta Jekun olemassaolon aikana. Koira ei niitä aina yksin selvittänyt. Markku tosi erämiehenä ei ole säästänyt askeleitaan ja on ollut aina valmiina paikkaamaan toisten tohelointia. Varmaan koiramiehen mieli on ollut maassa monta kertaa, kun apuria ei muisteta ennen kuin suuressa hädässä. Laukauksen jälkeen ammuttu eläin jatkaa matkantekoa kuin ei mitään. Silloin nousee viimeistään koira mieleen.

Koiran pito on jo kustannuskysymyskin, saatikka jokapäiväinen huolenpi­to. Porukkamme mukana on ollut muitakin hyviä koiria ja koiran omistajia. Salon Erkki Jörö, Salon Karin useat koirat ja  Mäenpään Keijon norjanharmaat ovat tuottaneet hienoja jahtielämyksiä hirviporukallemme. Kaikilla koirille  on takanaan useita kaatoja. Vesakosken Erkki ampui kerran Kirpulassa sonnia huonoin tuloksin. Salon Erkki saapui Jörönsä kanssa tuli hätiin ja hirvi saatiin. Tässä yksi tapaus.

Vuosi 1984

Tänä runsauden vuonna ammuttiin  30 aikuista hirveä ja 31 vasaa.  Mukana oli 44 miestä, Jahtipäällikkönä Tapio Vesakoski, Leo Salo ja Markku Keskilammi. Kaatotilastokin on kunnioitettava:

15.10 Tuhkasaari Jouko      1 a  15.10 Huittinen Leo       1 a

15.10 Mäenpää Tapani        2 a  15.10 Nuottimäki Aimo     2 a

15.10 Pirttinen Johannes    1 a  15.10 Kokko Toivo         1 v

15.10 Kokko Toivo           1 a  15.10 Fränti Juhani       1 v

15.10 Näykki& Syynimaa      1 v  15.10 Salo Leo            2 v

15.10 useita                2 a  15.10 Kokko L&Ylesmäki E  1 a

16.10 Fränti Hannu          2 v  16.10 Mattila Jukka       2 v

16.10 Pirttinen Pertti      1 a  16.10 Ylitalo Tapani      1 v

16.10 Keskilammi Markku     1 v  17.10 Keskilammi Markku   1 a

17.10 Ylitalo&NuottimäkiA   1 a  18.10 Fränti Juhani       1 v

18.10 Huittinen Leo         1 v  18.10 Juhani Fränti       1 a

19.10 Näykki Jorma          1 v  19.10 Salo Kari           1 a

20.10 Ritala Reijo          1 a  20.10 Vesakoski Tapio     1 v

20.10 Mäenpää Niilo         1 v  20 10 Vesakoski Juha      1 v

20.10 Sankelo Unto          1 v  20 10 Vesakoski Tapio     1 a

20.10 Laitila Mauno         1 a  20.10 Salo Leo            1 a

21.10 Fränti Sauli          1 a  21.10 Salo Erkki          1 a

21.10 Mäenpää Tapani        1 a  22.10 Näykki Jorma        1 v

27.10 Salo Leo              1 a  27.10 Rantala Reijo       1 a

27.10 Lähdemäki Unto        1 a  27.10 Laitila Mauno       3 v

27.10 Tuhkasaari Jouko      1 a  28.10 Rantala Tapio       1 v

1.11 Keskilammi Markku     1 v   3.11 Pirttinen Johannes  1 a

3 11 Mäenpää Tapani        2 v  10.11 Pirttinen Seppo     2 a

10.11 Fränti Sauli          1 v  10.11 Ylesmäki Erkki      1 v

25.11 Kokko L&Lähdemäki M   1 v  10.11 Rantala Tapio       1 v

Kuusikymmentä luvulla Joensuun Antti oli vielä jahtiporukassa

mukana kuorma-autollaan ”Kassilla”. Hän hoiti kuljetuksia

vaihtelevalla menestyksellä. Antti ei yleensä pitkästi kävellyt.

Kerran Pirttisessä Antin piti mennä Salimäkeen päin passiin ja kuinkas ollakaan, Antti eksyi ja käveli ja käveli. Pitkän ajan kuluttua sankarimme viimein tuli autolleen, missä toiset jo oli eksynyttä odotelleet. Antilta kysyttiin, missä hän oli ollut. ”En tiedä, mutta näin kun lättähattu meni pitkin peltoja.” Tuskin Antti niin lähellä rautatietä kuitenkaan oli käynyt.

Antista vielä juttu: Antti levitti passimiehet  ja jäi autonsa lavalle passiin Laaksossa. Hirvet tulivat auton vierestä. Sankarimme nosti Tokarevin poskelle, vetäisi liipaisinta, mutta mitään ei tapahtunut. Hirvet menivät ja Antti kertoi kusseensa vihapäissään aseensa piippuun rankaisten tällä tavalla työkaluaan.

Olen tässä kertonut Erkistä ja Rusista, mutta en malta kertomatta Rusin luvattomista reissuistakaan. Monen monta kertaa oli Rusi häipynyt kesken jahdin muihin hommiin ja ne oli eri kylillä suoritettuja suvunjatkotouhuja, jotka Rusi hoiteli mallikkaasti ja kunnialla. Erkki suhtautui ymmärtävästi kasvattinsa pieniin poissaoloihin eikä tuominnut kaveriaan ymmärrettävistä syistä.

Vuosi 1985

Kaadettiin 26 aikuista hirveä ja 27 vasaa.  Mukana oli 45 miestä, vetäjinä oli Tapio Vesakoski ja Markku Keskilammi. Tämänvuotisten kaatajien nimet:

Salo Markku              1 v  Nuottimäki Aimo         1 a

Vesakoski Tapio          1 a  Knuutti Seppo           1 a

Huittinen Leo            1 a  Lähdemäki Unto          1 v

Ylitalo Tapani           1 v  Vesakoski Erkki         1 a

Mattila Jukka            1 a  Salo Kari               1 a

Timoharju Erkki          1 v  Keskilammi Markku       2 v

Kielinen Heikki          1 v  Lähdemäki Unto          1 a

Kokko Toivo              1 v  Palmu Vilmo             1 a

Fränti Sauli             1 v  Timoharju Erkki         1 v

Timoharju Erkki          1 a  Ylesmäki Kari           1 v

Ylesmäki Erkki           1 a  Palmu Vilmo             1 v

Vesakoski Erkki          1 v  Fränti Hannu            1 v

Fränti Hannu             1 a  Keskilammi Markku       1 a

Salo Erkki               1 v  Fränti Sauli            1 v

Fränti Sauli             1 a  Timoharju Erkki         1 a

Ylitalo Tapani           1 a  Ylesmäki Erkki          2 a

Hautala Laine            1 v  Kokko Leo               1 a

Fränti Juhani            1 a  Keskilammi Markku       1 v

Rantala Tapio            1 v  Keskilammi Markku       1 v

Fränti Sauli             1 v  Vesakoski Erkki         1 a

Hautala Laine            1 v  Ylitalo Tapani          1 a

Vesakoski Tapio          2 v  Mattila Jukka           1 v

Pirttinen Seppo          1 a  Salo Kari               1 a

Ritala Reijo             1 a  Fränti Heikki           1 a

Keskilammi Markku        1 a  Vesakoski Erkki         1 v

Kilpailuammuntaa niin hirvikuviossa kun haulikossakin oli vilkasta. Vuosikertomuksesta löytyvät tämän vuoden parhaat.

Hirviammunta: 1. Mauno Laitila, 2. Markku Keskilammi ja 3. Juha Vesakoski

Haulikko: 1. Juha Vesakoski, 2. Mauno Laitila, 3. Mauri Korkeamäki

Vuosi 1986

Kaadettiin 26 aikuista ja 20 vasaa.  Mukana oli 45 miestä, vetäjinä Unto Lähdemäki ja Leo Salo. Untolla ei ollut muistiinpanoja tallella tämän vuoden jahdista.

Hirviammunta: 1.Juha Vesakoski, 2. Erkki Vesakoski, 3. Markku Keskilammi

Haulikko: 1. Mauri Korkeamäki, 2. Juha Vesakoski, 3. Seppo Pirttinen

45-vuotiaitten  sarjassa hirviammunnan ykkönen oli Leo Salo, 2. Toivo Kokko ja 3. Tapio Vesakoski.

Vuosi 1987

Lupia tuli jälleen runsaasti, 26 aikuista ja 15 vasaa kaadettiin.

Päälliköinä edelleen Unto Lähdemäki ja Leo Salo

Hirviammunta: 1. Juha Vesakoski, 2. Erkki Vesakoski, 3. Mauno Laitila

45-vuotiaat: 1.Leo Salo, 2.Tapio Vesakoski, 3.Allan Salo

Vuosi 1988

Syksyn saaliiksi laskettiin  23 aikuista ja 15 vasaa. Edellisvuoden miehet ahkeroivat päällikköinä. Vuosikertomuksessa ei ollut tietoa ammunnoista, eikä muutakaan hirvijahtiin liittyvää aineistoa.

Vuosi 1989

Saalistilasto oli tarkalleen edellisvuoden näköinen. Jahtiin osallistui 45 miestä, vetäjinä  Tapio Vesakoski ja Leo Salo.

Tämän vuoden kaatajatilasto:

15.10 Erkki Timoharju          1 a  15.10 Juha Vesakoski          1 v

16.10 Björk Keijo              1 v  17.10 Seppo Pirt.Juhani F &   1 v

17.10 Tapio Vesakoski          1 v  18.10 Erkki Salo              1 a

18.10 Seppo Pirttinen          1 a  19.10 Erkki Vesak.Tapio Rant  1 v

20.10 Kari Salo                1 a  21.10 Tapio Vesakoski         1 v

21.10 Jorma Näykki             1 a  21.10 Kari Salo               1 a

21.10 Unto Lähdemäki           1 v  21.10 Erkki Fränti            1 a

21.10 Keijo Salo               1 v  21.10 Erkki Fränti            1 a

22.10 S Knuutti&Tapio Rantala  1 a  23.10 Markku Keskilammi       1 v

23.10 Erkki Vesakoski          1 a  23.10 Markku Keskilammi       1 a

25.10 Markku Salo              1 v  28.10 Lasse Försti            1 a

28.10 Mauno Laitila            1 a  29.10 Markku Salo             1 v

5.11 Heikki Fränti            1 v   5.11 Tapio Vesakoski         1 v

5.11 Tapio Vesakoski          1 a   5.11 Markku Keskilammi       1 a

5.11 Tapani Ylitalo           1 v   5.11 Esa Perikanta           1 v

5.11 Markku Keskilammi        1 a   6.11 Markku Keskilammi       1 a

7.11 Allan Salo               1 a  11.11 Leo Kokko               1 a

12.11 Tapani Mäenpää           1 a  12.11 Erkki Timoharju         1 a

18.11 Tapio Rantala            1 a   3.12 Tapio Vesakoski         1 a

Ampujien kunniataulukko:

Hirviase: 1. Erkki Vesakoski, 2. Juha Vesakoski, 3. Markku Keskilammi

Hirviase 45-vuotiaat:  1. Erkki Pellikka  2. Tapio Vesakoski 3. Leo Salo

Haulikko: 1.Veijo Korkeamäki 2. Juha Vesakoski. 3 Mauri Korkeamäki

Haulikko ikämiehet: 1. Tapio Vesakoski 2. Leo Salo

Ennen kun hirvikanta oli pienempi ja lupia vastaavasti vähempi, oli usein tapana pitää pikku peijaisia, kuka sattui sillä päällä olemaan. Katajamäen Toivo oli kuulunut seurueeseemme jo pitkän tovin. Hän sairastui vakavasti ja oli sen vuoksi usean vuoden välillä pois mutta palasi takaisin tervehdyttyään. No, kerran oli Toivokin nauttinut väkeviä sen verran, että matka omin neuvoin  katkesi kotiportaille. Toivon emäntä ja pojanpoika auttoivat papan sänkyyn ja riisuttivat yöunille.

Koitti aamu ja Toivo heräsi huonovointisena, kiitos edellisen illan. Pojanpoika seisoi sängyn vierellä. Hän oli odottanut jo pitkään papan heräämistä jahtihumustaan. Käsissään pojalla oli kossupullo, jonka pohjalle oli jäänyt nautintoainetta jonkun verran. Pojan ilmeet oli kirkkaat, kun hän näki papan virkoavan ja hihkaisi lohdutukseksi: ”Hyvin meni Pappa, jäikin viälä viinaa.” Tähän Toivo: ”Viä jouthuun se pois, teköö muutenkin pahaa!”

Toivo oli jahtikaverina ja juttumiehenä niitä parhaita. Missä erätoverimme juttuja kertoi, niin siellä kuulijoita oli aina ympärillä

Aseet ja koko asekanta on kehittynyt huimasti minun vuosikymmenien aikana. Alussa miehiltä löytyi pääasiassa venäläistä sotilaskivääriä, samoin Ukkopekkaa ja monta muuta versiota, joita asesepät olivat kokoilleet. Asuinmaan Vihtorilla oli joku japanilaisella lukolla oleva peli. Tässä ei mielestäni ollut makasiiniakaan vaan Vihtori pani yhden panoksen piippuun. Varapatruunat olivat kannolla tai jossain muualla helposti otettavassa paikassa.

Kerran porukkamme meinasi joutua ahtaalle, kun näitä harvinaisia patruunoita löytyi Alajoella Purmojärven puolelta kannon päästä

hyvässä järjestyksessä. Kuinkahan lie sinne joutunut? Samainen ase joutui vähän huonoon huutoon, kun Vihtori tulitti Hautasessa hirviä. Hän sai kaadettua kuitenkin vain yhden. Kun porukka  piteli kahvitulia kaadon luona, putosi kuusenlarva nuotion viereen. Arveltiin, että kiväärin kuula oli mennyt larvasta läpi ja tuuli tovin heiluteltuaan pudotti latvuksen alas. Hauskaa riitti tästä sattumuksesta vuosikausiksi.

Katajamäen Toivo kun teki uuden tulemisensa jahtiin ja osti uuden aseen Falleniukselta Pietarsaaresta. Kyselin Toivon aseesta ja sen kaliiberista. Toivo vastasi: ”En tiärä sen kaliiberia, mutta Hasse sanoi, ettei sen suurempaa enää oo. Seuraava koko onkin sitten tykki”.

Sitten tuli mukaan kiikarit, niistä on yhtä sun toista kerrottavaa:  Kerrankin meillä oli ajo Saaripäkistä Hirvinevalle ja passipaikkani vieressä ammuttiin. Kun tilanne oli ohi, lähdin ottamaan selvää mitä oli tapahtunut. Paikalle päästyäni totesin sonnin olevan nurin. Seuramme nykyinen puheenjohtaja Allan Salo käppäili verisenä kaatonsa ympärillä. Kiikari oli iskenyt silmäkulman auki. Eikä tämä ollut ainut tällainen tapaturma, niitä on useita. Fräntin Saulin ampuessa pääsi koko kiikari irti.

Sitten tulivat kuvaan mukaan aimpoint-tähtäimet. Monen monta kertaa on koputeltu kiikaria, kun punaista täplää ei löydykään. Mäenpään Niilo oli ampumalavalla Isonnevan tien varressa ja Salon Leo viereisellä pukilla. Hirvet tulivat Niilolle. Hän tähtäili ja koputteli aimpointtiaan sillä seurauksella, että sonni lähti. Onneksi Leo hoiti homman kunnialla loppuun.

Siinä seitsemänkymmentäluvun vaihteessa, kun hirviä oli vielä vähän ja seurueessa vähänlaisesti miehiä, monta kertaa etsittiin vain jälkiä, mistä taas päästiin koittamaan. Jollen väärin muista niin vasan jahti alkoi silloin myöhemmin tai me siirsimme tahallamme sen pyyntiä myöhemmäksi.  En ole asiasta  varma. Kerran kuitenkin Keskilammin Markku ja Korkeamäen Esko löysivät Saarijärven rannasta Reiskistä vasan jäljet ja niitä seurattiin tavalla jos toisella.  Vasa oli ylittänyt Manniseen menevän tien Nuottimäen Askon palstan siltä kohdalta, jossa  oli ennen iso kuusi tien   vieressä. Sitten  se ylitti tien Kaskessa ja suunta oli Laakso. Pakkasta oli siinä 25 astetta ja mukana oli jahdissa vain pieni iskujoukko. Ylesmäen Erkki Rusinsa kanssa ja Vesakosken Tapio lähtivät seuraamaan vasan jälkiä ja loput sijoittuvat passiin.

Vasan menojäljille halusi jäädä Perikannan Yrjö ja seuraavana oli Salon Leo liki Ylikylän rajan tutumaa noin 30-40 metriä pellon reunasta. Rusi sai vasan ylös läheltä Laakson Lauria ja otti suunnan takaisin Kaskeen ja aikoi ylittää tien samasta paikasta kun oli tullutkin. Perikannan Ylli pääsi kuittaamaan 22-30 metristä. Yrjö ampui kolme eri laukausta mutta ilman tulosta. Vasa laukkasi kohti Ylikylän rajaa. Salon Leon pääsi iskuetäisyydella ja  ampui kerran. Vasa putosi tien ojaan osuma kaulassa. Eläin  ponkaisi kuitenkin pystyyn ja matka jatkui. Leon yritti ampua toista kertaa mutta aseen perä tarttui turkin kaulukseen ja yritys epäonnistui. Vasa lähti ylittämään noin 200-250 metriä leveää  peltoaukeaa. Leo juoksi peltoaukion rantaan ja jatkoi tulitusta. Vasa oli päässyt peltoaukean yli, mutta  neljännellä laukauksellaan Leo osui selkärankaan ja vasa oli tallessa.

Sunnuntaisin sattoi olla väsymystä syystä tai toisesta ehkä eniten saattoi rasittaa edellinen raskas jahtipäivä ja niin tapahtui nytkin. Syynimaan (vanha) Antti oli tosi taitava valitsemaan ajolinjat, jos käytän näitä rallimiesten termejä. Oli meneillään  ajo Fräntilän tiestä Isonnevan tiehen ja Antin ajo alkoi Halmessaarestra pitkin pellon reunoja. Hirvet lähti liikkeelle ja lähtivät ylittämään Isonnevan peltoja päin passiketjua. Antti näki tämän ja odotti vaan, koska paukkuu mutta

ei. Ladon seinustalla näkyi punainen ”mytty” (Antin kommentti), jonka vierestä hirvet menivät ja säilyttivät nahkansa. Passimies sattui torkahtamaan.

Aseiden käsittely on joskus tuottanut kommelluksia tavalla jos toisella. Yksi mieliinpainuva tapaus kävi Fräntin Saulille hänen ensimmäisenä jahtivuonnaan. Olimme jahdissa Saarijärvellä Kypärämäessä. Olin asettanut passiketjun rajalle eli sähkölinjalle, itse olin ajamassa. Saimme kolme hirveä liikkeelle ja ne kuuhkailivat Saulille hyvän hollin päähän. Hän ampui kerran: hirvi kaatui mutta nousi saman tien ylös ja ei kun laukkaamaan. Sauli teki latausliikkeen uudelleen – ilman tulosta. Syynä häiriöön oli se, että pystykorva oli ladattu kanta kannan taa ja patruunahan ei tällöin liikkunut mihinkään.  Tämäkään ei ollut ainut kommellus aseiden kanssa vain yksi monista.

90-luku

Vuosi 1990

Kaatotilasto on tänäkin vuonna juhlavaa luettavaa. Aikuisia ammuttiin 17 ja vasoja 18, yhteensä 35 hirveä. Koko pitäjään lupia tuli seuraavasti: Purmojärvelle 39, Kirkonkylään 35, Ylikylään 18 ja Isomäkeen 8 kappaletta.

Hirven nahat myytiin Benjam Kaurikselle, joka oli Kosta Pylkkästä lainatakseni paremminkin sellainen ”välikäsi”. No, kuitenkin nahoista maksettiin 70 mk kappaleelta. Suolalasku on myös suuri, koska nahkoihin on käytettävä runsaasti suolaa, että ne säilyvät myyntikuntoisina. Jahtipäällikkönä Tapio Vesakoski ja varalla Leo Salo.

Jahdissa mukana oli 42 miestä:

Tapio Vesakoski   Allan Salo        Keijo Salo

Vilmo Palmu      Hannu Fränti      Keijo Björk

Lasse Försti      Tapani Ylitalo   Esa Perikanta

Niilo Mäenpää     Toivo Kokko       Keijo Mäenpää

Erkki Salo        Markku Keskilammi Jorma Näykki

Antti Syynimaa   Erkki Vesakoski   Leo Huittinen

Seppo Pirttinen   Kari Salo        Erkki Pellikka

Leo Salo          Erkki Timoharju   Sauli Fränti

Juha Vesakoski    Unto Sankelo      Seppo Knuutti

J Pirttinen      Erkki Ylesmäki    Risto Vesakoski

Juhani Fränti     Esko Kallio      Markku Salo

Mauno Laitila     Tapio Rantala     Tapani Mäenpää

Erkki Fränti      Lasse Stenfors    Reijo Rantala

Leo Kokko        Jouko Lähdemäki   Heikki Fränti

Seuraavaksi luettelo kaatajista:

15.10 a Jorma Näykki                 15.10 v Hannu Fränti

15.10 a Keijo Björk                  15.10 v Tapio Rantala

15.10 v Reijo Rantala                15.10 v Erkki Fränti

16.10 v Seppo Pirttinen              16.10 a Erkki Pellikka

16.10 v Keijo Björk                  16.10 v Keijo Björk

16.10 a Keijo Björk                  16.10 s Kari Salo

18.10 s Erkki Salo                   20.10 v Risto Vesakoski

20.10 a Juhani Fränti                20.10 v Leo Salo

20.10 s Tapio Vesakoski              20.10 v Sauli Fränti

20.10 v Sauli Fränti                 20.10 s Sauli Fränti

20.10 a Keijo Mäenpää                20.10 s Kari Salo

20.10 s Tapani Ylitalo/Erkki Salo    20.10 s Markku Keskilammi

21.10 s Kari Salo                    21.10 v Risto Vesakoski

21.10 a Tapio Rantala                27.10 v Erkki Vesakoski

27.10 v Erkki Vesakoski              28.10 v Juha Vesakoski

4.11 a Markku Keskilammi             4.11 v Kari Salo

10.11 v Antti Syynimaa               10.11 a Lasse Försti

11.11 a Tapio Vesakoski

Vuosi 1991

Jahtiin osallistui 42 miestä:

Tapio Vesakoski   Leo Salo                 Erkki Salo

Lasse Stenfors   Markku Keskilammi Seppo Pirttinen

Toivo Kokko      E Timoharju      Tapani Ylitalo

Risto Vesakoski   Vilmo Palmu              Kari Salo

Pasi Fränti       Antti Syynimaa    Keijo Salo

Markku Salo      Hannu Fränti      Juhani Fränti

Reijo Rantala    J Pirttinen      Erkki Ylesmäki

Heikki Kielinen   Erkki Vesakoski          Tapio Rantala

Jukka Ketomäki    Unto Sankelo      Lasse Försti

Mauno Laitila    Tapani Mäenpää    Juha Vesakoski

Kari Ylesmäki   Keijo Mäenpää    Leo Huittinen

Jouko Lähdemäki   Keijo Björk      R Kalliokoski

Sauli Fränti      Jorma Näykki      Allan Salo

Niilo Mäenpää    Erkki Pellikka    Leo Kokko

Kaadetut hirvet ja kaatajat:

15.10 v Tapio Vesakoski              15.10 v Erkki Vesakoski

15.10 s T.Vesakoski/Erkki Timoharju  15.10 a Erkki Vesakoski

16.10 v Leo Huittinen                16.10 a Leo Huittinen

16.10 s Heikki Kielinen              16.10 s Heikki Kielinen

19.10 s Kari Salo                    19.10 v Allan Salo

19.10 s Johannes Pirttinen           19.10 v Keijo Salo

19.10 v T.Rantala/R.Vesakoski+Erkki  20.10 v Erkki Vesakoski

21.10 s Erkki Vesakoski              23.10 v Kari Salo

23.10 v Kari Salo                    26.10 v Erkki Vesakoski

26.10 a Erkki Vesakoski              26.10 s E Vkoski/U.Sankelo

26.10 v Johannes Pirttinen           27.10 v Mauno Laitila

27.10 a Mauno Laitila                27.10 a Kari Salo

27.10 s Kari Salo/Keijo Mäenpää      30.10 v Erkki Vesakoski    30.11 a Erkki Vesakoski               2.11 s Kielinen/Ylitalo    2.11 s Kielinen/Ylitalo/E.Salo       3.11 v Tapani Ylitalo      5.11 v Markku Keskilammi             6.11 v Leo Salo            6.11 a Leo Salo                      9.11 s Seppo Pirttinen     10.11 v Keijo Salo                   14.11 v Leo Salo

Hirviä kaadettiin yhteensä 36. Tästä määrästä oli 11 urosta,  7 naarasta, 10 uros- ja 8 naarasvasaa.

Jahtipäällikkönä toimi Tapio Vesakoski ja varalla Leo Salo.

Vuosi 1992

Koko pitäjään tuli lupia 100 kpl, 51 aikuista ja 49 vasaa. Jako sovittiin seuraavasti:

Purmojärvi  40 kpl luvat rahassa  12442 mk

Kirkonkylä  35  ”        ”        12012 mk

Ylikylä     18  ”        ”         5927 mk

Isomäki      7  ”        ”         2497 mk

Luvat jaettiin pinta-alojen perusteella. Meille tuli lupia 36, mutta teimme purmojärveläisten kanssa vaihtokauppaa: annoimme kaksi vasanlupaa ja saimme tilalle yhden aikuisen luvan. Kaikki lisenssit käytettiin. Jahtipäällik­könä oli Tapio Vesakoski ja Leo Salo. Onnelliset kaatajat:

15.10 Mauno Laitila          1 v   15.10 Leo Huittinen     1 a

15.10 Seppo Pirttinen        1 v   15.10 Jorma Näykki      1 a

15.10 Jorma Näykki & Lasse   1 a   16.10 Seppo Pirttinen   1 a

16.10 Fränti Juhani          1 a   16.10 Kokkila Vesa      1 a

17.10 Kallio Esko            1 a   17.10 Sauli Fränti      1 v

17.10 Sauli Fränti           1 a   17.10 Leo Huittinen     1 a

17.10 Keijo Björk            1 v   17.10 Kari Salo         1.v

18.10 Esko Kallio            1 v   18.10 Markku Keskilammi 1 v

18.10 Erkki Salo             1 v   18.10 Markku Keskilammi 1 v

18.10 Markku Keskilammi      2 a   18.10 Esa Perikanta & K 1 a

20.10 Lasse Fräntilä         1 a   21.10 Keijo Salo        1 a

21.10 Toivo Kokko & Unto S.  1 a   21.10 Toivo Kokko       1 v

21.10 Toivo Kokko            1 a   21.10 T Kokko&U Sankelo 1 a

24.10 Juha Vesakoski         1 v   24.10 Juha Vesakoski    1 v

24.10 Sauli Fränti           1 v   25 10 Markku Salo       1 v

25.10 Esko Kallio & L Försti 1 v   25.10 Kari Ylesmäki     1 v

25.10 Jorma Näykki           1 a   27.10 Toivo Kokko       1 a

Vuosi 1993

Koko pitäjään  tuli kaatolupia 117 kpl:

Purmojärvi  24 a     25 v  Tulos  17 a  39 v

Kirkonkylä  20 ”     20 ”         21 ”  10 ”

Ylikylä     10 ”     10 ”         7  ”  16 ”

Isomäki      4 ”     4  ”         4  ”  4  ”

Uuden metsästyslain tultua voimaan saatiin aikuisen luvalla vaihtoehtoisesti kaataa kaksi vasaa. Sen vuoksi vasoja on kaadettu enempi mitä oli lupia. Tänä vuonna jahtiin osallistui 46 miestä. Jahtipäällikköinä olivat Tapio Vesakoski, Leo Salo ja Markku Keskilammi.

Jahtipäiviä kertyi yhteensä 416 kpl. Kaadot:

15.10 Keskilammi Markku   2 a   16.10 Salo Kari                      1 v

16.10 Salo Kari           1 a   16.10 Keskilammi Markku              1 a

16.10 Kokkila Vesa        1 v   17.10 Salo Allan                     1 a

17.10 Salo Leo             2.v   17.10 Björk Keijo                   1 a

18.10 Fräntilä Lasse       1 a   19.10 Vesakoski T&Rant.R            1 a

21.10 Mäenpää Niilo        1 a   21.10 Hautala L löysi ? S L         1 a

23.10 Ylitalo Tapani       1 v   23.10 Salo Markku                   1 v

23.10 Lehto Jari           2 a   23.10 Vesakoski Risto               1 a

23.10 Vesakoski Tapio      1 v   23.10 Fränti Juhani                 1 a

23.10 Keskilammi Markku    1 v   27.10 Kokko Toivo                      1 v

27.10 Salo Keijo           1 a   27.10 Salo K.Vesakoski T            1 a

30.10 Mäenpää Keijo        1 v   30.10 Mäenpää Keijo                    1 a

30.10 Mäenpää Tapani      1 a   30.10 Kokkila Vesa                   1 a

14.11 Ylitalo Tapani       1 a   14.11 Kokko Toivo                   1 a

Syksyn jahti oli ainakin vetäjille niin kuin tervanjuontia. Hirvikanta oli poikkeava.  Näkyi pääasiassa lehmiä, joilla oli vain yksi vasa mukana. Riistanhoitoyhdistyksen yhteispalaverissa oli sovittu, että ammutaan ainakin aluksi vain kaksoisvasoista toinen. Toinen jäi ikään kuin henkivakuutukseksi emälle. Samoin oli merkillepantavaa, että useaa emää seurasivat edellisvuotiset vasat eli mullikat. Tästä heräsi monenlaisia kysymyksiä, mistä johtui esim. kaksoisvasojen puute.

Jahdin tulos 21 aikuista eli yksi yli sovitun määrän. Tässä tuli pelastukseksi yhteislupa koko pitäjän alueella. Vasan lupia oli 20 kpl ja niistä käytettiin puolet. Kun tulos muutetaan laskennallisesti oikein, niin meiltä jäi 8 vasaa kaatamatta kun keskeytimme jahdin. Kaikki eivät olisi vielä lopettaneet, joten ei kun äänestämään. Äänin 25 – 5 päätettiin jättää 8 vasaa juoksemaan ja kasvamaan.

Vuosi 1994

Luvat määriteltiin tänä vuonna aikuisen luviksi. Saatiin lisenssi 75 hirven kaatoon. Orteen saatiin kuitenkin 88 ruppia, joista oli 38 aikuista ja 50 vasaa. Uusi jakotapa antaa mahdollisuuden  entistä valikoivampaan metsästykseen.

seurue        lupa. kaadot: uros naaras  urosv. naarasv.    yht.

Purmojärvi     31               7     11      11     15      44

Kirkonkylä     25               3     4       7      5       19

Ylikylä        14               7     3       3      5       18

Isomäki        5                2     1       1      3       7

 

Syksyn jahtipäälliköksi valittiin Tapio Vesakoski ja varamiehiksi Leo Salo, Kari Salo ja Markku Keskilammi.

Järjestäytymiskokouksessa päätettiin, että kuljetukset hoitaa Allan Salo ja Tapani Mäenpää. Poissaoloja varsinaisille jahtipäiville hyväksyttiin kaksi. Yli meneviltä päiviltä lätkäistiin 100 mk:n sakko, joka perittäisiin vuoden loppuun mennessä. Seuralle hankittiin käytetty 13000 markan kylmäkuljetuskontti lihan säilytystä varten.

Luettelen tämän jahdin kaatajat:

15.10 Näykki Jorma       1 a    16.10 Hautala L x Mäen. K   1 a

16.10 Salo Kari          1 v    18.10 Näykki Jorma          1 v

18.10 ei kaatajaa        1 a    19.10 Keskilammi Markku     1 v

20.10 Pirttinen Johan.   1 v    20.10 Ylitalo Tapani        1 v

23.10 Rantala Reijo      1 v    23.10 Vesakoski Tapio       1 v

6.11  Fränti Erkki       1.a    6.11  Fränti Erkki          1 a

10.11 Timo Erkki         1 a    12.11 Lehto Jouni           1 v

12.11 Keskilammi Markku  1.v    12.11 Laitila Mauno         1 v

19.11 Salo Leo           1 v    19.11 Kalliokoski Reijo     1 a

20.11 Vesakoski Juha     1 v

Kaatolistalla on yksi aikuinen, jolle ei ole nimetty kaatajaa.

Sattui nimittäin, että Näykin Jorman passipaikalle tuli emä ja vasa. Lehmän kaatamiskielto oli ollut voimassa koko syksyn ja Jorma noudatti kieltoa eikä ampunut kuin vasaa. Se pyörähti takaisin ja veri pursusi sieraimista. Kauhukseen Jorma totesi kuitenkin lehmän olevan ojassa selällään. Hän ilmoitti puhelimella uhrin olevan shokissa ja kysyi mitä tälle tehdään. Käskin heittää lumipallolla uskoen, että kyllä se siitä lähtee. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tässä vaiheessa tuli Fräntilän Lasse viereisestä passista apuun ja kysyi Jormalta: ”Mitäs nyt?” Tähän Jorma vastasi: ”Tee mitä tykkäät, minä lähären ettimään vasikkaa.”

Lasse ilmoitti jahtipäällikölle, ettei lehmä liiku mihinkään. Kieli vaan on pitkällä ja vähän täräjää. Käskin antaa armonlaukauksen ja näin Lasse tekikin. Nylkyvajassa todettiin hirven selkärangan katkenneen sen kaaduttua jäiseen ojanpenkkaan. Jorma löysi ampumansa vasan noin 200 m. päästä, osuma oli hyvä keuhko-osuma.

Jahtikausi venyi kohtuuttoman pitkään. Olimme metsässä seitsemän viikonvaihdetta eli neljätoista päivää ja lisäksi huomattava määrä arkipäiviä. Jahti ei luistanut koko syksynä, vastoinkäymisiä oli kerta toisensa jälkeen. Omasta mielestäni suurin virhe oli se, että ei annettu kaataa muuta kuin sonneja, joita ei tahtonut löytyä. Mahdottomaksi osoittautui määräys, että saa ampua vain kaksoisvasoista toisen. Näin tuottoisia emiä ei sitten paljoa näkynytkään. Kaksi viikonloppua meni siten, että ei tapahtunut juuri mitään.

Vuosi 1995

Kaikki 18 annettua lupaa käytettiin. Porukkaan kuului tänä vuonna 28 miestä.

Mauno Laitila    Lasse Fräntilä   Lasse Stenfors

Niilo Mäenpää    Reijo Kalliokoski Keijo Mäenpää

Jouni Lehto       Reijo Rantala    Jari Lehto

Seppo Pirttinen Lasse Försti      Pasi Fränti

Jorma Näykki      Toivo Kokko              Unto Sankelo

J Pirttinen      Risto Vesakoski   Keijo Salo

Juhani Fränti     Tapani Ylitalo   Juha Vesakoski

Vesa Kokkila    Markku Keskilammi Allan Salo

 

Vetäjinä toimi Mauno Laitila  Lasse Stenfors ja Lasse Fräntilä.

Tämän syksyn kaatajat: s=sonni, p=piikkien määrä

7.10 s 2p Seppo Pirttinen           10.10 a    Toivo Kokko

15.10 a    Seppo Pirttinen           15.10 s    Jorma Näykki

15.10 v    Jouni Lehto               21.10 s 6p Jouni Lehto

21.10 s 3p Mauno Laitila             21.10 v    Mauno Laitila

21.10 a    Mauno Laitila             22.10 v    Seppo Pirttinen

22.10 v    Seppo Pirttinen           24.10 a    Reijo Rantala

24.10 v    Reijo Rantala             29.10 s 5p  Lasse Stenfors

4.11 v    Jari Lehto              18.11 v    L Försti/K Mäenpää

25.11 v    Mauno Laitila             25.11 v    Mauno Laitila

 

Metsästäjien kuljetuksesta paikasta toiseen en ole maininnut mitään, joten siitä selvitys on paikallaan. Ihan alussa oli Joensuun Antin kuorma-auto käytössä  sekä – polkupyörät.

Parhaat kommellukset sattuivat Antin kuljetusten aikana. Usein autoa peruuttaessaan ahtaissa paikoissa oltiin ojassa tai muuten vaikeuksissa. Antin auto oli Katz-merkkinen venäläinen rahtipeli.

Tämän jälkeen Kokon Leo hoiti pitkään kuljetukset. Keskellä viikkoa liikuttiin usein omilla autoilla. Tapani Ylitalo ja Jari Lehto on myös hoitaneet kuljetuksia.

Vuosi 1996

Kaadot tapahtuivat lain sallimalla tavalla. Kaikki 21 lupaa käytettiin. Päällikkönä toimi Leo Salo, varalla Markku Salo ja Juhani Fränti. Jahtiin osallistujat:

Leo Salo          Markku Salo       Allan Salo

Jouni Lehto      Reijo Rantala     Lasse Stenfors

Mauno Laitila     Erkki Ylesmäki   Jorma Näykki

Vesa Kokkila      Markku Keskilammi Lasse Försti

Tapio Vesakoski   Juha Vesakoski    Risto Vesakoski

Lasse Fräntilä   Pasi Fränti       Juhani Fränti

Keijo Mäenpää     Unto Sankelo     Toivo Kokko

Jari Lehto        Olavi Saarinen    Tapani Ylitalo

Keijo Salo        Reijo Kalliokoski Tomi Kalliokoski

Kaatohommat sujui mallikkaasti kuten ennenkin.

Kaatajat:

!2.10 a    Markku Salo             13.10 v      Mauno Laitila

13.10 v    Mauno Laitila           13.10 s ?    Pasi Fränti

14.10 s    Markku Salo             16.10 v      Lasse Stenfors

16.10 s    Vesa Kokkila            16.10 s      Leo Salo

18.10 v    Juha Vesakoski          19.10 v      Tapio Vesakoski

19.10 s    Lasse Fräntilä          24.10 s      M Keskilammi    24.10 v    Pasi Fränti             26.10 s      M Keskilammi    31.10 v    Toivo Kokko              1.11 v      Keijo Salo       2.11 v    Jorma Näykki             2.11 s      Tapio Vesakoski  2.11 s    Keijo Mäenpää

Autokuljetusten jälkeen on liikuttu traktoreilla. Ratkaisu on mielestäni hyvä. Vielä olemme sopineet kahden traktorin kyytiin, ahdasta kuitenkin on ollut.

Vuosi 1997

Seuramme sai 18.5 kaatolupaa.  Lukumäärä tuntuu ehkä oudolta, kun puhutaan puolesta luvasta, mutta 1993 voimaan tulleen uuden lain mukaan aikuisen luvalla sai kaataa kaksi vasaa. Sen jälkeen on anottu vain hirven kaatolupia, eikä erikseen aikuisia ja vasoja kuten ennen.

Kokoonpano:

Markku Salo       Unto Sankelo      Mauno Laitila

Tapio Vesakoski  Keijo Mäenpää     Vesa Kokkila

Erkki Vesakoski   Juha Vesakoski   Allan Salo

Olavi Saarinen    Jari Lehto        Juhani Fränti

Markku Keskilammi Risto Vesakoski   Tapani Ylitalo

Leo Salo         Lasse Fräntilä    Pasi Fränti

Esko Kallio       Erkki Timoharju  Lasse Stenfors

Keijo Salo        Reijo Rantala     Reijo Kalliokoski

Tomi Kalliokoski  Erkki Ylesmäki    Jorma Näykki

Raimo Salmenautio Toivo Kokko       Lasse Försti

Jahti aloitettiin 11.10 ja päättyi 1.11.  Tässä luettelo hirven kaatajista:

11.10 s  Keijo Salo                11.10 v  Mauno Laitila

12.10 v  Vesa Kokkila               12.10 v  Jorma Näykki

12.10 v  Esko Kallio               12.10 a  Esko Kallio

16.10 s  Tapio Vesakoski           16.10 s  Olavi Saarinen

16.10 s  Markku Keskilammi         16.10 v  Mauno Laitila

16.10 v  Mauno Laitila             18.10 a  Juhani Fränti

18.10 v  Raimo Salmenautio         19.10 a  Markku Salo

19.10 a  Erkki Vesakoski           23.10 a  Lasse Stenfors

25.10 v  Leo Salo                  25.10 v  Markku Salo

26.10 v  Tapio Vesakoski           26.10 v  Tapio Vesakoski

28.10 s  Markku Keskilammi         28.10 v  Olavi Saarinen

28.10 v  Olavi Saarinen            31.10 a  Markku Keskilammi

1.11 s  Allan Salo                 1.11 a  E Ylesmäki/V Kokkila

Jahtipäällikkönä aloitti Markku Kalevinpoika Salo, Juhani Fränti varamiehenään. Jahti saatiin päätökseen kunnialla ja uudet päälliköt selvisivät hienosti tulikasteestaan.

Vuosi 1998

Hirviporukkaan ilmoittautui 29 miestä. Vetäjinä edellisvuoden tapaan Markku Salo ja Juhani Fränti. Miehistö:

Allan Salo        Tapio Vesakoski   Unto Sankelo

Erkki Ylesmäki   Unto Sankelo      Reijo Rantala

Mikko Ruuska     Lasse Fräntilä   Lasse Stenfors

Erkki Timoharju   Lasse Försti      Raimo Salmenautio

Reijo Kalliokoski Olavi Saarinen    Juha Vesakoski

Risto Vesakoski  Erkki Vesakoski   Keijo Mäenpää

Keijo Salo        Mauno Laitila    Tapani Ylitalo

Pasi Fränti       Esko Kallio      Jorma Näykki

Tomi Kalliokoski  Keijo Björk       Tapio Rantala

Tavoite oli kaataa 15 aikuista ja 17 vasaa, mikä  tapahtuikin.

Syksyn jahti sujui loistavasti, kaiken kukkuraksi Keijo Salo kaatoi kaksi vasaa yhdellä laukauksella. Keijo ja Keskilammin Markku saivat suolet poistettua, kun he ihmeekseen totesivat, että nurin on toinenkin vasa. No, ei muuta kun taas töihin. Ilman Keijon koiran outoa käyttäytymistä toinen vasa olisi jäänyt helposti löytymättä. Tästä on tehtävä johtopäätös siitä, että järeä luoti on vaarallinen vielä kohteen takanakin.

Kaatajat:

17.10 1 v     Lasse Försti          17.10 1 a    Olavi Saarinen

17.10 1 s 6p  Erkki Vesakoski       17.10 1 v    Lasse Stenfors

18.10 1 s 8p  Keijot Salo/Mäenpää 18.10 1 s 8p TRantala/JVkoski

19.10 1 v     Jorma Näykki          20.10 2 v    Erkki Vesakoski 20.10 1 v     Allan Salo            21.10 1 s 12p E&J Vesakoski

21.10 1 a     Tapio Vesakoski       22.10 1 s 4p Jorma Näykki

22.10 1 a     Tapio Rantala         22.10 1 v    Erkki Vesakoski

22.10 1 v     Markku Salo           24.10 2 v    Keijo Salo                                                      yhdellä kutilla

24.11 1 v     Raimo Salmenautio     28.10 1 s 2p Lasse Fräntilä 28.10 s 6p    Juhani Fränti         28.10 1 s 2p M Keskilammi

29.10 s 4p    Erkki Vesakoski       31.10 1 v    Pasi Fränti

31.10 v       Risto Vesakoski       31.10 1 v    Keijo Mäenpää

1.11 a       Unto Sankelo           1.11 1.v    Keijo Björk

3.11 1 v     Leo Salo               3.11 1 s 4p E Ylesm/L Först

5.11 1 v     Leo Salo               5.11 1 a    Lasse Fräntilä

 

Vuosi 1999

Käyty jahti oli vaihteleva, pieniä vaikeuksia siunaantui koko ajan. Systeemi oli jokseenkin se, että aamupäivällä ammuttiin ja iltapäivällä haravoitiin! Koiramiesten kunto koheni tuntuvasti, samoin epäonnistumisien sietokyky nousi kohisten. Saimmepa kerran poliisitkin jahtiin mukaan, kun joku ohikulkeva oli ilmoittanut tienvieriojassa maanneesta ruhosta. Hirvi oli aivan luvallisesti kaadettu ja Unto Sankelo selvitti taidokkaasti tilanteen poliiseille. Partio tuli peräti Lapualta saakka.

Osallistujia oli 35:

Markku Salo       Fränti Juhani     Salo Leo

Olavi Saarinen   Unto Sankelo     Lasse Stenfors

Allan Salo       Tapio Vesakoski  Lasse Fräntilä

Vesa Kokkila      Marko Salo       Lasse Försti

Seppo Knuutti     Petri Hautamäki Juha Vesakoski

Reijo Kalliokoski Erkki Timoharju   Risto Vesakoski

Mikko Ruuska    Tapani Mäenpää   Raimo Salmenautio

Markku Keskilammi Tapani Ylitalo  Esko Kallio

Mauno Laitila     Erkki Vesakoski   Keijo Salo

Reijo Rantala    Keijo Björk       Tapio Rantala

Keijo Mäenpää     Tomi Kalliokoski Pasi Fränti

Jorma Näykki      Pentti Mäenpää

Jahdissa kaadettiin 40 hirveä.  Tämän syksyn kaatajat:

9.10 s 4p  Marko Salo              9.10 v     Erkki Vesakoski

10.10 a     Mauno Laitila          11.10 s 3p  Unto Sankelo

11.10 v     Marko Salo             12.10 v     Unto Sankelo

12.10 s 10p Jorma Näykki           12.10 a     Tapani Mäenpää

14.10 s 2p  Tapio Vesakoski        14.10 v     Pasi Fränti

14.10 s ?   Unto Sankelo           14.10 a     Unto Sankelo

14.10 v     Allan Salo             14.10 s 7p  MRuuska/TMäenpää

16.10 v     Erkki Vesakoski        17.10 v     Esko Kallio

17.10 s 3p  Juhani Fränti          17.10 s 12p Markku Keskilammi

20.10 v     Vesa Kokkila           21.10 a     Keijo Salo

21.10 v     Keijo Salo             23.10 v     Mauno Laitila

23.10 v     Reijo Kalliokoski      23.10 v     Heikki Mäenpää

23.10 a     Tapio Rantala          23.10 a     Tapio Rantala

23.10 v     Keijo Mäenpää          24.10 v     Lasse Fräntilä

24.10 v     Leo Salo               24.10 a     Mauno Laitila

24.10 v     Allan Salo             24.10 v     Koiramiehet ?

24.10 a     Tomi Kalliokoski       30.10 v     Markku Keskilammi

31.10 v     Juha Vesakoski         31.10 a     K Salo/J Fränti

31.10 s ?   Markku Keskilammi      31.10 v     Keijo Salo

 

Historiikin kokosi Tapio Vesakoski haastatteluin, asiakirjatiedoin ja omin kokemuksin vuosina 1999 ja 2000 teknisenä avustajanaan Risto Vesakoski.